Työnhaku ja tunteet
Unelmointi ja tavoitteet
Unelmat luovat positiivia tulevaisuudenkuvia ja innostavia tavoitteita. Tavoitteet puolestaan auttavat suuntaamaan toimintaa ja energiaa haluamaasi suuntaan. Urahaaveissa elää usein toive siitä, että pääsisit tekemään asioita, joita osaat, joissa olet hyvä ja, jotka kiinnostavat ja motivoivat sinua. Niissä voi olla kyse myös siitä, että voisit elää arvojesi mukaista elämää.
”Unelmat viitoittavat mahdollisuuksien maailmaa, joka on mahdollista saavuttaa, kunhan se ensin kuvitellaan. Unelmoinnin päämäärät ovat sellaisia, joissa meidän oma ainutlaatuisuus, mielenkiinnonkohteet, tapa olla olemassa, oma erityisyys, kyvykkyydet, osaamiset ja suhtautuminen maailmaan, kohtaa jotain sellaista, jota ei vielä ole, mutta jota kohti kannattaisi lähteä kulkemaan.” (Professori Arto O. Salonen, Mieliteko-podcast)
Unelmoinnin avulla luodaan positiivisia tulevaisuuden kuvia ja tavoitteita elämälle. Jokainen saavutus ja innovaatio on ensin ollut vain ajatus tai unelma jonkun mielessä. Unelmointi voi kuitenkin olla joskus vaikeaa. Jatkuva negatiivinen uutisvirta ja erilaiset uhkakuvat, voivat tuoda mukanaan näköalattomuutta. Joskus vaikeus unelmoida, voi olla merkki uupumuksesta tai masennuksesta.
Unelmointi auttaa hahmottamaan mihin suuntaan haluat urallasi kulkea. Kun tiedät mitä haluat, voit keskittyä olennaiseen ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat unelman saavuttamista.
Unelmoidessasi luot mielikuvia ja visioita siitä, mitä haluat saavuttaa urallasi ja elämässäsi. Nämä unelmat voivat toimia vahvoina motivaattoreina, jotka auttavat sinua ylittämään haasteita ja saavuttamaan asetettuja tavoitteita.
Unelmointi rohkaisee ajattelemaan luovasti ja innovatiivisesti. Kun annat itsellesi luvan vapaasti pohtia, millaista tulevaisuutta haluat, voit löytää uusia, entuudestaan tuntemattomia ratkaisuja ja ideoita työssään.
Unelman tavoittelu, voi antaa pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista työuran tavoitteisiin. Unelmat ovat usein pitkän tähtäimen päämääriä, ja niiden saavuttaminen vaatii sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä.
Unelmointitaidot ja innostuminen
Omien vahvuuksien tunnistaminen ja sanoittaminen vie pitkälle, mutta ei vielä perille. On tärkeää löytää se osaaminen, joka innostaa juuri sinua ja jota haluat käyttää myös tulevaisuudessa. Se, että olet jossakin hyvä, ei välttämättä tarkoita sitä, että haluat tehdä sitä. Usein käy myös niin, että lähdemme kohti tavoitteita tai unelmia, joita muut meiltä odottavat tai jotka ovat arvostettuja yhteiskunnassa yleisellä tasolla.
Unelmointitaito tarkoittaa kykyä pysähtyä pohtimaan omia aitoja toiveita ja arvostuksia sekä antaa itselleen lupa haaveilla ilman liiallisia rajoituksia tai ulkoisten odotusten painetta. Rohkeus unelmoida omannäköistä tulevaisuutta voi avata uusia mahdollisuuksia urapolulla, lisätä sisäistä motivaatiota ja tuoda työnhakuun positiivista energiaa. Kun uskaltaa kuvitella erilaisia vaihtoehtoisia urasuuntia, tunnistaa helpommin myös ne työympäristöt, tehtävät ja asiat, jotka tuo iloa ja merkityksellisyyttä omaan elämään.
Innostus ja unelmointi eivät sulje pois realistisuutta, vaan ne auttavat kohdistamaan työnhakua niihin mahdollisuuksiin, jotka tukevat sekä omaa ammatillista kasvua että kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Unelmointi on taito, jota voi treenata. Harjoittelemalla myönteistä mielikuvittelua ja kirjoittamalla ylös asioita, joita todella toivoo elämältään ja työltään, voit vahvistaa yhteyttä omiin arvoihin ja rakentaa tavoitteista kestävämpiä sekä merkityksellisempiä.
Unelmista todeksi
Jotta unelma voi toteutua, on se uskallettava sanoa ääneen. Moni hautoo unelmiaan hiljaa mielessään jopa vuosia, osa ei koskaan puhu unelmistaan ääneen. Unelmiin saattaa liittyä myös erilaisia pelkoja: Entä jos epäonnistun? Entä jos elämäni muuttuu tavalla, jota en osaa ennakoida? Entä jos teen virheen? Kaikki, jotka ovat toteuttaneet unelmiaan, ovat joutuneet kohtaamaan myös pelkoja ja epävarmuutta. Moni on kuitenkin myös mennyt unelmiaan kohti peloista huolimatta.
- Miten helppoa tai haastavaa unelmointi on sinulle?
- Millaisia unelmia sinulla on ollut?
- Oletko joskus toteuttanut oman unelmasi?
- Minkä tekemisestä nautit kaikkein eniten?
- Milloin pääset Flow-tilaan?
- Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?
- Mistä haluat oppia lisää?
- Millaisia haasteita luulet henkilöiden kokeneen matkallaan kohti unelmia
- Millaisia pelkoja ja uskomuksia on omien unelmiesi tiellä?
- Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?
- Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista?
Resilienssi ja pettymysten käsittely työnhaussa
Työnhaussa kohtaa usein epävarmuutta, kilpailua ja ajoittain epäonnistumisia, minkä vuoksi resilienssin eli psykologisen joustavuuden merkitys korostuu. Resilienssi tarkoittaa kykyä kestää vastoinkäymisiä, löytää uudelleen tasapaino haastavien tilanteiden jälkeen ja palautua niistä vahvempana. Työnhakuprosessissa tämä näkyy siten, että työnhakija pystyy suhtautumaan hylkäysviesteihin tai hiljaisuuteen rakentavasti ja säilyttää uskon omiin mahdollisuuksiinsa oppia uutta sekä kehittyä. On hyödyllistä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä tietoa hakuprosessiin liittyvä pettymys antaa ja miten sitä voisi hyödyntää seuraavalla kerralla. Resilienssiä voi kehittää esimerkiksi tunnistamalla ja arvostamalla omia vahvuuksia ja saavutuksia, muistuttamalla itseään aiemmista onnistumisista ja suhtautumalla virheisiin rakentavasti ja itsemyötätuntoisesti.
Moni kokee työnhaun aikana ahdistusta sekä motivaation puutetta, jolloin työn tai työnhaun eteneminen voi tuntua erityisen raskaalta. Ahdistuksen tunteet voivat nousta esimerkiksi epävarmuudesta tai jatkuvista kielteisistä vastauksista. Pettymysten käsittely työnhaussa vaatii kykyä tunnistaa ja hyväksyä vaikeat tunteet. On tärkeää antaa itselleen lupa kokea kiukkua, surua tai turhautumista ilman syyllisyyden tunteita.
Pettymysten käsittelyyn voi auttaa reflektio—mieti hetki, miksi hylkäys tuntui pahalta ja mitä siitä voisi mahdollisesti oppia. Ahdistukseen voi myös auttaa oman mielen rauhoittaminen hengitys- tai rentoutusharjoitusten avulla. Myös töiden tai tehtävien pilkkominen pienempiin osiin ja itsensä palkitseminen pienistäkin edistysaskelista tukee motivaation ja hyvinvoinnin säilymistä. Lisäksi vertaistuki ja omien tavoitteiden uudelleen arviointi voivat auttaa löytämään uusia näkökulmia ja voimavaroja jatkaa eteenpäin. Myös itsensä palkitseminen pienistäkin askelista ja edistymisestä lisää jaksamista prosessissa. Jos huomaat ahdistuksen jatkuvan tai vahvistuvan, on hyvä hakea tarvittaessa ammattimaista apua tai keskustella asiasta läheisten kanssa.
On siis tärkeä pitää huolta omasta jaksamisesta ja mielenterveydestä, sillä työnhaku voi olla pitkä prosessi, joka vaatii sitkeyttä.
Lue lisää voimavaroista ja keinoista selviytyä haastavissa tilanteissa tämän sivun lopusta.
Kuinka käsitellä työnhaun aikana syntyviä pettymyksiä?
Kun kohtaat pettymyksen työnhaussa, on luonnollista tuntea pettymystä, surua tai turhautumista. On tärkeää antaa itsellesi lupa kokea nämä tunteet sen sijaan, että yrittäisit sivuuttaa tai piilottaa ne. Kun nimeät ja hyväksyt tunteesi, pystyt käsittelemään ne rakentavammin ja pääsemään eteenpäin.
Vaikka torjutuksi tuleminen saattaa hetkellisesti masentaa, älä anna yhden epäonnistumisen määrittää tulevaisuuttasi. Pidä mielessä, että työnhakuun kuuluu ylä- ja alamäkiä ja että jokainen yritys tuo sinut lähemmäs tavoitteitasi. Usein uudet mahdollisuudet ilmaantuvat, kun niitä vähiten odottaa.
Työnhaku voi joskus tuntua yksinäiseltä, mutta muistathan, että läheiset ihmiset voivat tukea sinua. Keskustele tunteistasi ja kokemuksistasi ystävien tai perheen kanssa. Toisen näkökulma voi auttaa suhtautumaan tilanteeseen rakentavammin, ja pelkkä purkaminen voi saada olosi kevyemmäksi.
Pettymykset voivat heikentää itseluottamusta, mutta muista pysähtyä miettimään omia taitojasi ja onnistumisiasi. Kirjoita ylös saavutuksiasi sekä vahvuuksiasi, jotka voivat auttaa sinua tulevaisuuden työnhaussa. Yksi vastoinkäyminen ei määritä arvoasi; annat parastasi ja opit joka vaiheessa uutta.
Anna itsellesi aikaa palautua ja rentoutua, kun työnhaku tuntuu stressaavalta. On tärkeää pitää huolta omasta mielestä ja kehosta esimerkiksi liikkumalla, harrastamalla, lepäämällä tai viettämällä aikaa ystävien seurassa. Hyvä itsehoito tukee jaksamista pitkällä aikavälillä.
Käsittele pettymys osana kasvuprosessia. Mieti, mitä voit oppia tilanteesta – voisitko kehittää jotain osa-aluetta, muokata hakemustasi tai etsiä työnhaussa uusia reittejä? Jokainen kokemus voi avata uusia ovia ja johdattaa sinut kohti parempia mahdollisuuksia, vaikka suunta muuttuisi matkan varrella.
Yleiset sudenkuopat työnhaussa
Yksi yleisimmistä virheistä työnhaussa on keskittyä liikaa vain yhteen kiinnostavaan paikkaan. Jos panostat kaikki odotuksesi ja toiveesi yhteen hakuun, petyt helposti, jos et tulekaan valituksi. Siksi on viisasta pitää useita vaihtoehtoja avoinna ja hakea useampiin paikkoihin.
Tavoitteet ovat tärkeitä, mutta itseään kannattaa arvioida realistisesti. Jos haet tehtäviin, joihin vaaditaan enemmän kokemusta tai koulutusta kuin sinulla tällä hetkellä on, voit joutua pettymään. Keskity hakemaan sellaisiin tehtäviin, joissa osaamisesi on sopiva.
Negatiiviset tunteet ovat täysin luonnollisia etenkin työnhaun pettymyksien jälkeen, ja on tavallista, että oma näkökulma muuttuu silloin helposti synkemmäksi. Tämä voi huomaamatta heijastua työnantajille työnhakutilanteissa, kuten hakemuksissa, haastatteluissa ja muussa viestinnässä. Koeta pitää yllä rohkeutta ja korostaa niitä asioita, joissa olet vahva. Positiivinen ja avoin asenne auttaa jaksamaan ja tekee sinusta houkuttelevamman hakijan työnantajan silmissä.
Huijarisyndrooma työnhaussa
Huijarisyndrooma tarkoittaa kokemusta, jossa pätevätkin ihmiset epäilevät osaamistaan, selittävät onnistumisensa sattumalla ja pelkäävät tulevansa “paljastetuiksi”. Ilmiö on yleinen etenkin uran alkuvaiheissa ja herää helposti arviointitilanteissa ja silloin, kun itseltä odotetaan paljon.
Uusissa ympäristöissä ja tehtävissä oma onnistumishistoria ja palaute ovat vielä vähäisiä. Myös opiskelusta tuttu täydellisyyden tavoittelu saattaa siirtyä huomaamatta työnhakuun. Työnhakuprosessit – testit, haastattelut ja vertailu – korostavat suoritusta ja voivat vahvistaa epävarmuutta. Sosiaalinen vertailu lisää paineita: näemme toisten “parhaat palat”, mutta emme heidän epävarmuuksiaan, luonnoksiaan tai epäonnistumisiaan. Ympäristötekijöillä on myös väliä: esimerkiksi aliedustetuissa ryhmissä tai perheen ensimmäisenä korkeakouluun hakeutuvilla kuulumattomuuden tunne ja stereotyyppien paine voivat vahvistaa huijarikokemuksia.
Ilmiö kannattaa tunnistaa, sillä tunteet vaikuttavat käyttäytymiseen: ne voivat johtaa välttelyä (“en hae ennen kuin olen täydellinen”), heikentää haastattelusuoriutumista tai johtaa oman osaamisen alihinnoitteluun palkkakeskusteluissa.
Vinkkejä huijarisyndrooman hallintaan:
- Nimeä ilmiö: “Tämä on huijarisyndrooman ääni, ei fakta.” Etäännyttäminen vähentää sen vaikutusta.
- Vältä vertailua kokeneempiin ammattilaisiin: Näkyvyysvinouma vääristää todellisuutta. Vertaa itseäsi aiempaan osaamiseesi ja keskity edistymiseen, ei täydellisyyteen.
- Kokoa “todistepankki”: Kirjaa kurssi- ja projektityöt, analyysit, koodit ja saadut palautteet. Palauta nämä mieleen ennen hakemuksia ja haastatteluja.
- Harjoittele vaikutustarinoita: Kuvaa osaamisesi nelivaiheisesti – tilanne, tehtävä, toiminta, tulos – Kun harjoittelet vaikutustarinoiden kertomista, pätevyyden tunne vahvistuu.
- Suuntaa tavoitteet oppimiseen: Suoritustavoitteiden sijaan aseta oppimistavoitteita. “Opin esittelemään projektini selkeästi” on rakentavampi kuin “onnistun täydellisesti”.
- Pyydä palautetta: Konkreettinen palaute opettajilta tai mentoreilta kalibroi käsitystäsi osaamisesta.
- Hae rohkeasti: Hae tehtäviin, joissa täytät valtaosan kriteereistä, vaikka kaikkea ei olisi vielä hallussa. Osaamisaukot ovat oppimissuunnitelmia, eivät automaattisia hylkäysperusteita.
Voimavarat työnhaussa
Uratavoitteen eteen työskentely on pitkäjänteistä työtä. Elämä ei yleensä myöskään mene niin kuin olet suunnitellut. Eteen tulee yllätyksiä, muutoksia ja vastoinkäymisiä. Motivaatiota voi olla vaikea ylläpitää haastavissa tilanteissa. Epävarmuus omasta työllistymisestä, tulevaisuudesta ja taloudellisesta tilanteesta voi tuntua turhauttavalta ja viedä paljon voimavaroja.
Työnhaku vaatii sekä aikaa että energiaa, ja siihen on hyvä henkisesti varautua ja valmistautua huolehtimalla omasta jaksamisesta jo etukäteen. Tuleviin haasteisiin voi jonkun verran varautua esimerkiksi miettimällä läpi erilaisia mahdollisia haasteita. Kuitenkin tärkeämpää kuin erilaisten uhkien pohtiminen on tiedostaa, mitkä tekijät auttavat jatkamaan eteenpäin silloin, kun asiat eivät suju suunnitelmien mukaan. On siis tärkeää tunnistaa omat voimavarat ja pitää niistä huolta.
Voimavarat voivat tarkoittaa monia asioita: fyysistä hyvinvointia, kuten riittävä uni, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio; psyykkisiä voimavaroja, kuten myönteinen ajattelutapa, sinnikkyys ja itseluottamus; sekä arjen rakenteisiin liittyviä asioita, kuten selkeä aikataulutus ja suunnitelmallisuus. Myös harrastukset, erilaiset rentoutuskeinot ja läheisten tuki voivat toimia tärkeinä voimavarojen lähteinä työnhaun aikana. Oman hyvinvoinnin tukeminen työnhaun aikana voi tarkoittaa esimerkiksi arjen rytmeistä kiinni pitämistä, taukojen pitämistä työnhaun keskellä ja myönteisten asioiden vaalimista omassa elämässä. On tärkeä hyväksyä, että moni työllistymiseen vaikuttava tekijä ei ole omissa käsissä, ja siksi itselleen kannattaa olla armollinen sekä harjoittaa itsemyötätuntoa.
Alla on esitelty tekijöitä, jotka auttavat jumitilanteissa.
Voimavarat ovat jokaiselle henkilökohtaisia. Ne antavat tukea ja voimaa elämääsi. Voimavaroja tuovia asioita voi tunnistaa esimerkiksi miettimällä: Mitkä asiat tuottavat hyvää mieltä? Miten rentoudut? Minkälaisten asioiden tekemisestä nautit? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Millaiset asiat auttavatjaksamaan hankalissa tilanteissa? Mikä auttaa saavuttamaan tavoitteitani? Pidä huoli, että elämässäsi on tilaa myös näille tärkeille asioille. Epäonnistumisen tai vastoinkäymisten hetkellä, pyri tekemään jotain, missä olet hyvä ja mistä nautit.
Resurssit ovat pääomaa, jota sinulla on käytössäsi suunnitelmasi toteuttamiseen. Se voi olla taloudellista pääomaa, älykkyyttä, sosiaalisia suhteita, tukijoukkoja, hyvä fyysinen kunto tai vaikka rakastava perhe. Resurssit ovat myös niitä ominaisuuksia, joiden avulla sinä saat asioita aikaan. Oletko sitkeä, nopea, päättäväinen, tarkka tai ystävällinen? Resurssit ovat kaikkea sitä, minkä avulla sinä jaksat ja pystyt työskentelemään tavoitteesi eteen. Omista resursseista ja vahvuuksista kannattaa olla tietoinen ja hakea niistä voimaa haasteiden keskellä. Omia resursseja voi myös kasvattaa esimerkiksi terveellisillä elämäntavoilla ja hoitamalla sosiaalisia suhteita.
Itsemyötätunnon, eli myötätuntoisen ja lempeän suhtautumisen itseensä, merkitys korostuu haastavina hetkinä. Itsemyötätunto auttaa tunnistamaan ja hyväksymään omat tunteet sekä suhtautumaan epäonnistumisiin ja virheisiin inhimillisesti, ilman liiallista itsekritiikkiä. Sen sijaan, että moittisit itseäsi vastoinkäymisten hetkellä, voit suhtautua itseesi ymmärtäväisesti ja kannustavasti – aivan kuten suhtautuisit ystävään, joka on samassa tilanteessa. Tutkimusten mukaan itsemyötätunto ei ainoastaan lisää hyvinvointia, vaan myös vahvistaa resilienssiä eli kykyä kohdata ja käsitellä vaikeuksia (Neff, 2003). Työnhaussa itsemyötätunto voi edistää motivaatiota, palautumista henkisesti raskaan vaiheen jälkeen ja auttaa pitämään yllä toivoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Kun muistat olla armollinen itsellesi ja sallia myös heikot hetket, annat itsellesi paremmat mahdollisuudet selviytyä työnhaun myötä tulevista haasteista ja jatkaa eteenpäin pitkäjänteisesti ja hyvinvointiasi tukien.
Toiveikkuus on tärkeä voimavara, joka auttaa ylläpitämään henkistä energiaa ja katsetta eteenpäin myös epävarmoina aikoina. Lisäksi toiveikkuus auttaa säilyttämään suuntana tulevaisuuden ja sitoutumaan pitkäjännitteiseen työnhakuun. Se ei ole perusteetonta optimismia, vaan konkreettisten tavoitteiden asettamista, vaihtoehtoisten polkujen miettimistä ja motivaation ylläpitämistä, vaikka asiat eivät aina menisi suunnitelmien mukaan. Tutkimusten mukaan korkea toiveikkuus liittyy parempaan hyvinvointiin ja tavoitteiden saavuttamiseen haasteiden keskellä (Snyder, 2002, American Psychologist). On tärkeää muistuttaa itseään siitä, että jokainen kielteinen vastaus vie lopulta askeleen lähemmäs onnistumista – uudet ovet voivat avautua yllättävistä suunnista, kun jatkat sinnikkäästi eteenpäin.
Erityisesti kasvun asenteen (englanniksi growth mindset) omaksuminen on arvokasta työnhaussa. Kasvun asenteella tarkoitetaan uskoa siihen, että omia taitoja ja ominaisuuksia voi kehittää oppimisen ja kokemisen kautta, ja se kannustaa näkemään haasteet mahdollisuutena oppia ja kehittyä. Kasvun asenteen omaava työnhakija näkee myös epäonnistumiset mahdollisuutena oppia uutta: hän suhtautuu ennakkoluulottomasti uusiin haasteisiin ja uskaltaa kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Tämän asenteen avulla on helpompaa sietää työnhaun epävarmuutta ja väistämättömiä notkahduksia ja jatkaa eteenpäin, vaikka kaikki ei etenisi suunnitelmien mukaan. Kasvun asenne auttaa myös löytämään merkitystä työnhakuprosessista ja ylläpitämään pitkäjänteisyyttä sekä itsevarmuutta omiin kykyihin.
Jos tavoitteen eteen työskentely tuntuu pelkältä ponnistelulta, on hyvä tarkastella omaa tavoitetta. Motivoiko tavoite edelleen? Onko tavoite aidosti oma? Onko tavoite linjassa oman arvomaailman kanssa? Itselle merkityksellisen tavoitteen tulisi olla energiaa tuova ja motivoiva. Tavoittelemisen arvoinen. Joskus ihminen muuttuu tai olosuhteet muuttuvat, niin että tavoite ei tunnu enää oikealta. Silloin on viisautta ottaa aikalisä ja muodostaa uusi tavoite.
Isot tavoitteet on hyvä pilkkoa pieniksi osatavoitteiksi, joita kohti voi edetä pienin askelin. Itselle sopivan kokoiset tavoitteet mahdollistavat onnistumisen kokemuksia. Jos eteneminen tuntuu kovin työläältä tai olet jumissa, kokeile pilkkoa tavoitteita vielä pienemmiksi askeliksi. Muista myös ilota saavutettuja osatavoitteita!
Muiden ihmisten tuki auttaa tehokkaasti toiminnan ylläpitämisessä. Tukea voi saada läheisiltä, ystäviltä, opiskelukavereilta ja perheeltä. Joskus ammatillinen tuki, kuten valmentaja, voi olla suureksi hyödyksi omien ajatusten kirkastamisessa.
Myös työelämässä, haastavissa työtilanteissa ja muutoksissa sosiaalinen ja kollegiaalinen tuki on keskeinen voimavara. Omien kokemusten jakaminen toisten kanssa, vertaisten tuki ja mentorointi voivat edistää työntekijän sopeutumista, oppimista ja työhyvinvointia. Työnhakuun liittyvä epävarmuus, stressi sekä mahdolliset pettymykset ovat monelle kuormittavia, ja tällöin sosiaalisella tuella on suuri vaikutus hyvinvointiin ja jaksamiseen. Vertaistuki, eli samankaltaisessa tilanteessa olevien henkilöiden keskinäinen tuki, auttaa jakamaan kokemuksia, ymmärtämään omia tunteita sekä löytämään konkreettisia vinkkejä ja uudenlaisia ratkaisuja työnhaun haasteisiin. Vertaistukea voi saada esimerkiksi työnhakuryhmistä, verkostoitumistapahtumista tai verkkoyhteisöistä.
Tutkimuksissa on todettu, että vertaistuen saaminen lisää tunnetta kuulluksi tulemisesta sekä vähentää ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia. Ryhmässä jaettu tieto, tuki ja kannustus voivat lisätä työnhakijan itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Lisäksi vertaistuki auttaa käsittelemään työnhaun aikana syntyviä pettymyksiä ja turhautumista.
Harjoituksia liittyen työnhaun tunteiden käsittelyyn
Seuraavan harjoituksen tarkoitus on oppia tunnistamaan omia voimavarojasi ja resurssejasi. Huomaat, että sinulla on paljon arvokkaita asioita elämässäsi, joista voit ammentaa tarvittaessa voimia. Ymmärrät, mitkä asiat tuovat sinulle energiaa ja iloa, ja voit lisätä näitä elämääsi.
Vastaa seuraaviin kysymyksiin ja kirjaa vastaukset itsellesi ylös.
Voimavarat
-
Millaiset asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä?
-
Miten rentoudut ja keräät voimia?
-
Miten pidät itsestäsi huolta?
-
Minkälaisten asioiden tekemisestä nautit?
-
Mistä innostut?
-
Keneltä saat tukea ja arvostusta?
Resurssit
-
Mitkä ovat vahvuutesi?
-
Mitä asioita arvostat elämässäsi?
-
Millainen on taloudellinen tilanteesi ja miten voit parantaa sitä?
-
Keneltä saat tarvittaessa apua?
1: Ajattele yhtä hetkeä työssäsi, jolloin et pystynyt hallitsemaan negatiivisia reaktioitasi tiimiäsi/kollegoitasi tai esimiehiäsi kohtaan stressin tai työtaakan aiheuttaman paineen vuoksi. Kirjoita ylös:
- Mitkä olivat tunteesi?
- Miten nämä tunteet saivat sinut reagoimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa?
- Mitä ajattelit sillä hetkellä ja sen jälkeen?
- Minkälaisen reaktion sait muilta reaktiosi jälkeen?
2: Tee sama harjoitus miettimällä yksi hetki, jolloin kollegasi tai esimiehesi reagoi kielteisesti sinua kohtaan.
- Millaisia tunteita herätit?
- Miten nämä tunteet saivat sinut reagoimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa tämän henkilön kanssa?
- Mitä ajattelit sillä hetkellä ja sen jälkeen?
- Minkä reaktion tämä henkilö sai sinulta reaktionsa jälkeen?
3: Kun tarkastelet nyt näitä hetkiä, jolloin olet kokenut kielteisiä reaktioita työssäsi, pohdi ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:
- Olitko ylpeä reaktiostasi vai katuitko sitä? Miksi?
- Mitä haluaisit muuttaa reaktiossasi tai mikä olisi parempi reaktio näissä tilanteissa?
- Millaisia reaktioita voisit saada muilta näiden muutosten jälkeen?
Merkitse muistiin muutokset ja reaktiot, jotka mielestäsi johtaisivat myönteisempään lopputulokseen vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä omien tunteiden hallintaan.
Lähde- ja lisätietoja
- Mielenterveys työpaikalla | Mieli ry
- Cimson Koulutus: Mikä työnhaussa koettelee jaksamista?
- Kollega.fi: Vertaistuella lisää hyvinvointia työelämään.
- Työhyvinvointi ja työkyky | Työterveyslaitos
- Vaskiri: Kuinka käsitellä työnhaun aikana syntyviä pettymyksiä.
- Kuinka ylläpitää motivaatio työnhaussa | Kuntarekry
- Työnhakuhyvinvointia vertaistuesta | Piilo-osaajat
- Resilienssi työssä ja arjessa | Työturvallisuuskeskus
- Tunteet ja tunnetaidot | Mieli ry
- Mieliteko-podcast, jakso 1 | Arto O. Salonen (vieraana)
- Clance, I. M., & Imes, S. A. (1978). The Impostor Phenomenon in High Achieving Women: Dynamics and Therapeutic Intervention. Psychotherapy: Theory, Research & Practice.
- Sakulku, J., & Alexander, J. (2011). The Impostor Phenomenon. International Journal of Behavioral Science.
- Sanya Roman, Duane Packer (2007): Raha ja elämäntehtävä - runsauden avaimet.
- Snyder, C.R. (2002): Hope Theory: Rainbows in the Mind. American Psychologist, 57(2), 122-126.
- Neff, K. D. (2003). Self-Compassion: An Alternative Conceptualization of a Healthy Attitude Toward Oneself. Self and Identity, 2(2), 85–101.